Ollaan treenailtu esineen nostoa taas pari kertaa päivässä. Empulla on ollut jännä ilmiö, ikään kuin "jumitus". Onkohan tämä se jonkinlainen "välitaantuma" josta Karen Pryor kirjassaan mainitsi (Don't shoot the dog). Emppu näytti oppivan noston jo ylösasti. Nyt se kuitenkin naksuhetkillä tuijotti minua pitkiä aikoja, ikään kuin ei olisi koskaan kapulaa nähnytkään. Yritti kuitenkin välillä jotain muuta josta voisi saada naksun. Onneksi leirillä tuli myös varmempi olo siitä että "jokaisen harjoituksen ei tarvitse onnistua", en siis yrittänyt jatkaa huonoa harjoitusta vaan päätin jatkaa myöhemmin. Nyt äsken nosto alkoi myös jumituksella, mutta onnistumiset nousivat loppua kohti. Epäonnistuneita NOSTOJA ei enää juuri tule, tarjontaa on vain vähemmän. Aloitin jo vihjeen liittämisen nostoon, vihjeenä on "Nos" (Leiriltä sivistyneenä, aikaisemmin olisin odottanut vihjeen liittämistä vielä pitkään.) Varsinaista ärsykekontrolliin ajoa en kyllä aloita ennen kuin tarjontaa alkaa tulemaan enemmän. Toisaalta ärsykekontrollia ei välttämättä edes tässä tapauksessa tarvita, nostamista kun ei voi tarjota kun kyseistä kapulaa ei ole esillä.