Nyt on pakko kertoa että Emppu ammensi uraa terapiakoirana hetken ajan Pasilan asemalla. Emäntä odotteli junaa vartin verran asemalla eikä tienny oikein mitä tekis. Emppu oli kassissa kainalossa ja haukkui villinä vähän jokaista vastaantulijaa. (Tultiin työmatkalta Seinäjoelta, joten paikallaanoloa ja hiljaa olemista oli pörrökasan mielestä ollut jo aivan tarpeeksi.) Eräs vanhempi mies jäi juttelemaan, halusi varmasti rapsutella, mutta Emppuhan ei oikein vieraista ihmisistä välitä vaan "mäkättää" takaisin. Mies oli pyörätuolissa ja rupesi kertomaan kaikenlaista vaivoistaan, mutta ehdotin että näyttäisin pari Empulle opettamaani temppua. Näytettiin pyöriminen seisaallaan ja ampuminen (minä ammun sormella ja Emppu leikkii kuollutta) ja mies nauroi ja kehui Emppua "mainioksi" tapaukseksi. Olen myös opettanut Empulle arkana koirana vieraiden ihmisten koskemista. Pyysin miestä ojentamaan kättään ja sanoin Empulle "koske", jolloin se hieman epävarmana koski miehen kättä mutta teki sen naminahneena. Monta kertaa saatiin tehdä tätä "koske" -harjoitusta ja mies nauroi ja kehui, saipa vähän rapsutettuakin Emppua. Sitä koske leikkiä jatkettiinkin kymmenisen minuuttia kunnes Emppu päätti että "nyt riitti" ja hyppäsi koske käskyllä kassiinsa, kyllä miestä huvitti. :)

Kaikki hyötyivät. Vanhalla miehellä ei ollut kuulemma mihinkään kiire ja minä sain treenattua vieraiden ihmisten sietämistä, Emppu taas varmaan kahden iltaruuan verran nameja... :)